Kuinka asettua ehdokkaaksi vaaleihin

Kuntavaaleissa vaalikelpoiseksi määritellään henkilö, jonka kotikunta on sama kuin kyseinen kunta, jossa hän asettuu ehdokkaaksi. Hänellä täytyy myös olla äänioikeus eikä hän saa olla holhouksen alainen. Presidentin vaaleissa puolestaan tulee ehdokkaan olla lain mukaan syntyperäinen Suomen kansalainen.

Eduskuntavaaleissa vaalikelpoisuus on sama kuin kuntavaaleissa. Sotilashenkilöt eivät kuitenkaan voi olla ehdokkaita. Eivät myöskään korkeat oikeushallinnon virkamiehet. Vaalikelpoisuus ei kuitenkaan ole riippuvainen ehdokkaan kotikunnasta, vaan hän voi olla ehdokkaana missä vaalipiirissä tahansa, kuitenkin vain yhdessä. Europarlamentin vaaleissa ehdokkaana voivat olla paitsi äänioikeutetut Suomen kansalaiset, myös jokainen EU:n kansalainen, jolla on äänioikeus kotimaassaan ja joka on äänioikeusrekisterissä Suomessa.

Ehdokkaaksi asettuminen

Suomessa on mahdollista asettua ehdokkaaksi eri vaaleissa lähinnä kahdella tavalla; joko puolueen tai valitsijamiesyhdistyksen ehdokkaana. Puolueen ehdokkaaksi haluttaessa tulee olla yhteydessä kyseiseen puolueeseen. Kaikilla puolueilla on omat sääntönsä ehdokkaiden asettelun ja aikataulujen suhteen. Puolueiden listoilla voi myös esiintyä sitoutumattomana, jolloin sana “sitoutumaton” on nimesi perässä. Puolueilla on vaaliasiamiehet, jotka vastaavat ehdokashakemusten tekemisestä.

Mikäli haluat olla ehdokkaana vaaleissa, mutta et minkään puolueen jäsenenä, on perustettava valitsijamiesyhdistys. Tähän tarvitaan eduskuntavaaleissa vähintään 100 jäsentä, joilla on äänioikeus samassa vaalipiirissä. Presidentinvaaleissa yhdistykseen tarvitaan vähintään 20 000 äänioikeutettua. Kuntavaaleissa valitsijamiesyhdistysten vähimmäiskoko saattaa vaihdella riippuen kunnan äänioikeutettujen määrästä.

Vaalimainonta

Kenenkään ehdokkaan ei ole pakko sijoittaa vaalimainontaan, mutta todennäköistä on, että mitä enemmän sijoittaa ehdokkuutensa näkyvyyteen, sitä suuremmat mahdollisuudet ovat menestyä vaaleissa. Toisaalta suuri mainosbudjetti ei ole mikään tae vaalivoitosta, vaan siihen vaikuttavat monet muutkin asiat.

Joka tapauksessa kunnat tarjoavat ehdokkaille yleensä vaalimainospaikkoja, vaikka se ei olekaan lakisääteistä. Kuntien tulee kohdella ehdokkaita yhdenvertaisesti mitä tulee vaalimainospaikkojen määrään ja jakautumiseen sekä niistä syntyvien kustannusten suhteen. Vaalimainoksia ei saa myöskään näkyä ennakkoäänestyspaikkojen tai varsinaisten vaalihuoneistojen edustoilla tai niin että ne näkyvät näihin sisälle. Näkyvyys vaaleissa on pitkälti kiinni ehdokkaiden budjeteista ja kekseliäisyydestä.

Rahoitus

Ehdokkaiden vaalirahoitusta säätelee laki vaalirahoituksesta. Laissa vaalirahoituksella tarkoitetaan niiden kulujen kattamista, jotka ovat syntyneet kuusi kuukautta ennen ja kaksi viikkoa jälkeen varsinaisen vaalipäivän. Tähän ei vaikuta se, milloin kulut maksetaan.

Vaalirahoituksesta on myös tehtävä ilmoitus valtion talouden tarkastusvirastolle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun vaalien tulos on vahvistettu. Ilmoitusvelvollisuus koskee eduskuntavaaleissa valittuja kansanedustajia sekä tämän varaedustaja. Samoin EU parlamentin vaaleissa Meppi, sekä hänen varaedustajansa ja vielä tästä seuraava varajäsen. Presidentin vaaleissa ilmoitusvelvollisuus on ehdokkaan asettaneella puolueella tai valitsijamiesyhdistyksellä. Kuntavaaleissa ilmoituksen tekevät valtuutettu ja varavaltuutettu.

Valituksi tuleminen

Viranomaiset vahvistavat ehdokkaiden valituksi tulemisen ja tiedottavat siitä ehdokkaille. Kansanedustajien toimikausi alkaa heti kun vahvistus on saatu vaalipiirilautakunnalta. Edustajat saavat valtakirjansa eduskunnasta vaalituloksen vahvistamisen jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä.

Presidentin toimikausi alkaa helmikuun 1. päivänä, jos vaaliin on tarvittu kaksi kerrosta, alkaa toimikausi maaliskuun 1. päivänä. Kuntavaaleissa valtuutettujen toimikausi alkaa seuraavan kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Europarlamentaarikkojen toimikausi alkaa puolestaan ensimmäisenä tiistaina sen jälkeen, kun vaalijaksosta on kulunut yksi kuukausi.

Ehdokkuus erilaisissa vaaleissa saattaa vaikuttaa lain puitteissa joskus kovin monimutkaiselta ja tarkkaan säädellyltä. Tarkoituksena on kuitenkin mahdollista kaikille ehdokkaille samanlaiset lähtökohdat vaalikampanjan suorittamiseen, sekä näin taata oikeudenmukaiset vaalit. Rahoituksen läpinäkyvyys on varsin uusi asia, mutta erilaisten vaalirahoitusskandaalien jälkeen tervetullut uudistus. Äänestäjät haluavat ja heillä on oikeus tietää, että ehdokkaat pelaavat rehtiä peliä, onhan kyseessä politiikan eli yhteisten asioidemme hoito. Ja tahdomme luottaa henkilöihin, jotka näitä päätöksiä tekevät.

 

Suomen vaalijärjestelmä vs Amerikan vaalijärjestelmä

Suomessa toimitettavien vaalien toteuttamistapaa säätelevät useat lait. Perustuslaki esimerkiksi määrittelee, kenellä on oikeus äänestää Suomessa toimitettavissa vaaleissa, kuten esimerkiksi eduskunta- Euroopan parlamentin ja kunnallisvaaleissa. Muita vaaleihin liittyvää lainsäädäntöä löytyy esimerkiksi kuntalaista ja vaalilaista. Yleinen äänioikeus tarkoittaa juuri edellä mainittua ja yhtäläisen äänioikeuden tarkoituksena on, että kaikilla äänestäjillä on sama määrä ääniä, joka on siis yksi. Näin jokaisella äänestäjällä on sama mahdollisuus vaikuttaa vaalien lopputulokseen. Suomessa kaikilla 18 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on äänioikeus.

Välittömät ja suhteelliset vaalit

Yleensä Suomessa äänestetään suoraan henkilöä, jonka halutaan tulevan valituksi kulloisessakin vaalissa, tätä kutsutaan välittömäksi vaaliksi. Suhteelliset vaalit tarkoittavat sitä, että jokainen puolue tai ryhmittymä saa edustajamäärän, jota sen saavuttama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin ja puolueisiin edellyttää. Presidentin vaaleissa äänestetään kuitenkin vain henkilöä.

Vaalit ovat myös salaiset, eli kukaan muu kuin äänestäjä itse ei tiedä, ketä on äänestänyt vaiko jättänyt tyhjän äänestyslipun. Toki se, onko äänestäjä käyttänyt hyväkseen mahdollisuuttaan vaikuttaa yhteiskunnan asioihin, eli käynyt äänestämässä, ei ole salaista tietoa. Äänestäjät rekisteröidään ja heidän vaalikelpoisuutensa todetaan ennen äänestystä, tällä tavoin myös eliminoidaan se mahdollisuus, että joku voisi käyttää useamman äänen. Äänestäjän tulee myös äänestää itse, joskin joissain tilanteissa on mahdollista käyttää myös avustajaa. Äänestäminen tapahtuu myös viranomaisten valvonnassa erityisissä tätä varten varatuissa huoneistoissa. Viranomaisten tehtävänä vaalitilaisuudessa on valvoa, että yllä mainitut kriteerit täyttyvät.

Yhdysvaltalainen vaalisysteemi

Amerikan vaalisysteemi on suomalaisittain varsin haasteellinen seurattava. Presidentin vaalien yhteydessä äänestetään monista muistakin asioista, kuin vain presidentin valinnasta. Koska Yhdysvaltojen presidentin virka on globaalisti ensisijaisen tärkeä, ovat vaalien muut osiot jääneet presidentinvaalien varjoon. Me Suomessa seuraamme koko Yhdysvaltojen vaalitilannetta, vaikka kyseessä on itse asiassa 51.presidentinvaalit eri osavaltioissa sekä erikseen Washingtonissa, Yhdysvaltojen pääkaupungissa.

Äänestäjät eivät äänestä suoraan presidenttiä vaan 538. valitsijamiestä osavaltioissa, jotka puolestaan valitsevat presidentin. Tämä lopullinen valinta tapahtuu perinteisesti 19. joulukuuta. Jotta ehdokkaasta tulisi presidentti, hänen täytyy saada taakseen enemmistö, eli 270 valitsijamiestä. Mikäli tämä ei onnistu, presidentin valitsee kongressin edustajainhuone.

Valitsijamiesten määrä osavaltioissa

Jokaisella osavaltiolla on valitsijamiehiä väkilukunsa mukaisesti. Esimerkiksi Kaliforniassa, joka on väkiluvultaan suurin osavaltio, valitsijamiesten määrä on 55. Kuitenkin, väkiluvusta riippumatta, jokaisella osavaltiolla on oikeusvähintään kolmeen valitsijamieheen. Se ehdokas, joka saa eniten ääniä, saa myös taakseen kaikki osavaltion valitsijamiehet.

Monimutkainen systeemi saattaa aiheuttaa sen, ettei eniten ääniä saanut ehdokas välttämättä ole vaalien voittaja. Pahimmassa tapauksessa voi vaikka käydä niin, että ehdokas, joka on saanut jopa 75% äänistä, ei tule valituksi presidentiksi.

Presidentin vaalien yhteydessä suoritetaan myös Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen vaalit, jossa valitaan 435 jäsentä sekä kolmas osa senaattoreista. Kongressi on tärkeä tekijä lainsäädännöllisesti, joten sen valinta on yhtä tärkeä, kuin presidentin valinta. Kuvernööreistä äänestetään 12 osavaltiossa, parlamentista äänestetään 44 osavaltiossa ja myös pormestareista monissa kaupungeissa.

Yhteenveto

Maallikkona voisi sanoa, että meillä Suomessa toteutettava vaalisysteemi on huomattavasti yksinkertaisempi, kuin Yhdysvaltojen vastaava. Välikäsien määrä on meillä pienempi ja käsittääkseni tämä tukee paremmin perustuslaillista kansanvaltaa Suomessa. Yhdysvallat on toki huomattavasti suurempi ja väkirikkaampi maa, joten varmasti sikäläinen vaalijärjestelmä puolustaa paikkaansa. Toisaalta se, että samoissa vaaleissa saatetaan äänestää useasta eri asiasta yhtä aikaa, voi johtaa sekaannuksiin vaalituloksissa. Positiivisena puolena tässä voi kuitenkin nähdä sen, että kansalaisten osallistumisprosentti myös vähemmän merkittävissä vaaleissa on suhteellisen korkea.

Vaalirahoitus – kuka maksaa ja kuinka paljon?

Vaalirahoituksella tarkoitetaan vaalikampanjan aikana käytettyjä rahoja, joilla katetaan ehdokkaan vaalityön kulut. Vaalirahoitukselle on säädetty oma ajankohtansa ja se koskee kampanjointia 6 kuukautta ennen vaaleja ja 2 viikkoa vaalien jälkeen. Ehdokkaan rahoitus vaihtelee rajusti ja on sanomattakin selvää että suurimpien suosikkien rahoitus on usein suurempi kuin vasta politiikan näyttämölle ponnistamassa olevan ehdokkaan.

Ehdokkaan budjetti

Vaalirahoitus voi koostua seuraavanlaisesti:

  • Ehdokkaan omat rahat ja mahdolliset henkilökohtaiset lainat
  • Ehdokkaan tukemiseksi toimivan yhteisön tai itse ehdokkaan saama tukiraha
  • Muu mahdollinen tuki

Vaalirahoitusta säätelee Suomessa vaalirahoituslaki, jonka mukaan vaalirahoituksesta on tehtävä selvitys. Valtiontalouden rahoitusvirasto on asiasta vastaava viranomaistaho ja ilmoitukset rahoituksesta lähetetään sinne. Seuraavat henkilöt ovat velvollisia ilmoittamaan virastolle vaalirahoituksesta:

  • Henkilö, joka on valittu eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi tai varaedustajaksi
  • Henkilö, joka on valittu europarlamenttivaaleissa parlamentin jäseneksi, varajäseneksi ja siitä seuraavaksi jäseneksi
  • Puolue, joka on asettanut ehdokkaan presidenttivaaleissa ehdokkaaksi ja ehdokkaan valitsijayhdistyksen asiamies tai varamies
  • Henkilö, joka on valittu kuntavaaleissa valtuutetuksi tai varavaltuutetuksi

Vaalityö Suomessa ja maailmalla

Suomessa presidentinvaaleissa voidaan käyttää hieman suurempia summia kuin esimerkiksi kunnallisvaaleissa vaalityöhön mutta summat ovat maltillisia verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltojen presidenttikampanjaan, joka on valtava ponnistus jo ehdokkaallekin. Vaaliraha tiedot ovat Suomessa täysin julkista tietoa ja epäselvyydet nousevat aina esille. Niin kävi esimerkiksi vuonna 2016, kun istuvan Tasavallan Presidentin edellisessä vaalikampanjassa havaittiin epäselvyyksiä.

Presidentinvaaleissa käytettävät summat ovat pyörineet noin 100 000 eurossa molemmin puolin, kun taas viime presidenttivaalien Yhdysvalloissa kerrotaan olleen yhdet kalleimmat vaalirahoituksen suhteen. Jo ennen vaalipäivän lähestymistä Hillary Clintonin kerrottiin keränneen vaalirahaa noin miljoonan dollarin verran. Yhdysvalloissa vain osa vaalirahoista on virallista ja esimerkiksi eri tukiyhdistysten lahjoituksia ei kirjata. Vaaliraha voidaan merkitä käytettäväksi johonkin yksittäiseen tukihankkeeseen, vaikka olisikin vaalityössä käytettävää rahaa. Suomessa taas vaalirahat ovat tarkan valvonnan alla ja jokainen euro ja sen käyttökohde lasketaan tarkkaan.

Yhdysvalloissa rahaa menee valtavasti mainontaan, matkoihin ja vaalityöläisten palkkoihin. Viime vaalien aikaan raportoitiin myös yleisestä tyytymättömyydestä, joka koskee juurikin pimeää vaalirahaa. Isoja rahoja lahjoittavien tukiyhdistysten valta ja asema tuntuu tavallisen kansalaisen mielestä liian suurelta ja vaalit alkavat lipua kauas kansalaisten ulottumattomiin. Monen mielestä tuntuu että politiikka ja vaalit sovitaan jossain muualla kuin vaaliuurnien äärellä. Suomalainen tarkka vaalirahavalvonta pitää kyseisen toiminnan mahdottomana eikä suuren maailman tyylistä tukiyhdistystoimintaa ole havaittavissa.

Kunnallisvaaleihin minibudjetilla

Erityisesti kunnallisvaaleissa on tyypillistä että ehdokkaat hoitavat kampanjoinnin melko kevyin varoin. Rahan sijaan voidaan saada apua kannattajilta, jotka auttavat vaalimainosten painatuksessa ja jakamisessa. Suomalaiseen vaalityöhön kuuluu vahvasti jalkautuminen kansan pariin ja sitä pidetään erityisen tärkeänä.

Ehdokkaan saapuminen kaupungin torille soppatykki tarjottavanaan on monelle mieleen ja ehdokkaan kanssa tullaan juttelemaan tavallisen kansan tapaamispaikalle. Kynnys saapua on matala kun ehdokkaan ja kansan välille ei ole nostettu lasiseinää, jonka liian sliipattu tila ja edustaminen saattaisivat aiheuttaa. Toriedustaminen ei kuulu ainoastaan kunnallisvaaleihin, vaan myös presidentinvaaleihin. Suomalaisille on aina ollut tärkeää että ehdokas, jopa presidentti sellainen, on yksi heistä. Hän on asemastaan huolimatta tavallinen kansanmies tai -nainen, joka juo muiden seassa kahvia paperikupista ja juttelee samoista huolista kuin muutkin.

Tästä syystä liian mahtipontinen kampanjointi voi olla suomalaisella mittapuulla isku kiveen. Maanläheinen tyyli on enemmin omiaan näille leveysasteille, jossa on totuttu luottamaan jopa poliitikon sanaan. Suomalainen antaakin helpommin äänensä henkilölle, joka kolaa itse lumensa kuin ehdokkaalle, joka vaatii itselleen yksityiskonetta liikkumiseen.